Arjen luksusta

Tykkään juoda aamukahvini hienoimmasta kupista ja käyttää myös kotona ollessani kauniita vaatteita. Joka aamu kun herään ihastelen meidän upeita maisemia ja aina kun tulen kotiin mietin, kuinka hyvällä paikalla asummekaan. 

Tuntuu luksukselta, kun päiväkoti on 300 metrin päässä ja miehen työmatka on 5 minuuttia. Haluaisin vielä, että jokaisena arkipäivänä voisin astua ovesta ulos ja todeta, että onpas kauniita taloja ja tyylikkäitä ihmisiä. Luksusta olisi myös vastapaistettu leipä alakerran leipomosta suoraan aamiaspöytään ja unohtuneen maitopurkin ilmaantuminen jääkaappiin vaikka keskellä yötä.

Arjen luksusta tällä hetkellä ovat lapsenvahti kerran viikossa ja siivous kerran kahdessa viikossa. Arjen luksusta on myös se, että olen ollut kaikki kesät lasten syntymän jälkeen lomalla. Kerran vuodessa teemme ulkomaanmatkan: kohta kutsuu Kanaria!! 

Eräs ystäväni ihmetteli, että miten meillä on varaa? Olemme säästeliäitä, ostamme vain tarpeeseen, suurkulutamme kirpputoreja, teemme ostoslistoja. Meillä on myös keskimäärin puolet pienempi asuntolaina kuin omakotitalon omistavilla ystävillämme. Kun jollain elämänalueella elää kapeammin voi jollain toisella alueella elellä leveämmin.

Kun muutamme Helsinkiin joudumme luopumaan monesta luksustuotteestamme juuri siksi, että asuntoon menee sitten sen omakotitalon verran ainakin. Korvaako Helsingin kaupunki olemuksellaan ja meinigillään siivoojan, lomat ja lastenvahdin? Onko Helsinki tarpeeksi luxus? Jää nähtäväksi. 

Ps. Nyt lapset ovat taas kivoja ja söpöjä. Luksusta sekin.