Minä ja pikkusiskoni

Minulla on veli, mutta Suvi Westillä on upea dokumentti saamelaisuudesta, homoseksuaalisuudesta, uskonnosta ja rakkaudesta! Blogini ei tosin käsittele noista aiheista mitään, mutta aloin dokumentin katsottuani miettimään muunmuassa asumista Lapissa.

kuva:Yle.fi

Dokumentissa siskokset palaavat synnyinseuduilleen Saamenmaalle ja voi mitkä maisemat! Katsoin dokumentin pienenpieneltä ruudulta ja siltikin vaikutuin näkemästäni syvästi. Koskemattoman luonnon katselemisesta tuli suunnattoman rauhallinen olo.

Isovanhempani ja vanhempani ovat Lapista ja olen paljon kävellyt metsissä täällä Oulussakin. Onhan se vaan käsittämättömän ihanaa vaellella vaaran päälle, katsella kauas, istahtaa kannon nokkaan ja vain olla. Metsässä ajatukset kulkevat polkujen kanssa kilpaa omia reittejään. Tutkitustikin luonto kuuntelee ja hoitaa.

Kauniita maisemia ruudulta ihastellessani rauhani rikkoi ulkona kiitävä hälytysajoneuvo ja mieleeni tuli kaupunki ja sen vilinä. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan ajattelin, mitä järkeä onkaan kaataa puut, ohjata vedet ja rakentaa pilviä hipovia rakennuksia vieriviereen? Miksi rakentaa rauhatonta rauhan keskelle? Vai onko rauha myös siinä turvallisessa vilinässä ja ystävällisissä ihmisissä? Kuinka kauan me viihtyisimme vaikka nyt siellä Utsjoella? 

Sen verran tunnen itseäni, että vaikka tykkään romanttisesti ajatella perheeni metsään ja maatilalle tiedän, että ennen pitkää ainakin me vanhemmat pitkästyisimme. Todennäköisesti minä kärsisin hiljaisuudesta, yksinäisyydestä, kuppikunnista ja kotitöiden määrästä. Meitä ihmisiä on karkeasti kahdenlaisia: toiset asuvat maalla toisten lomaillessa naapurissa ja toisinpäin.

kuva:Yle.fi

Suosittelen tutustumaan dokumenttiin Minä ja pikkusiskoni sen tärkeän tasavertaisuuden ja kaiken voittavan rakkauden sanoman lisäksi myös sen upeiden maisemakuvien takia.

Lue myös: Ei sole poka mikhää