Nyt on kuitenkin niin, että viikon kohokohta on se kun mennään ensin lounaalle kauppakeskusken buffettiin ja sitten ruokaostoksille järkyttävän isoon Prismaan. Esikoinen ottaa pienet omat kärryt ja vetää kauppareissun aikana varmaan viiden kilometrin rallit. Mukaan tarttuu samat makaronilaatikot ja bataattikeitot eikä uusista resepteistä ole tietoakaan. Paluumatkalla lapset nukkuu autossa ja minä surffaan parkkipaikalla.
Eilen kävin viikottaisella kauppareissulla ja ostin elämäni ensimmäistä kertaa rintaliivit marketista. Ihan oli jotenkin syyllinen olo, että sillä tavalla tein ja tähän on tultu! Aloin pohtia sitä mistä tuo fiilis johtuu, että haluaisin tehdä ostokseni vain pienissä kivijalkaliikkeissä? Miksi ihmeessä se edes tuntuu niin romanttiselta, että kierretään pikkuputiikeista toiseen, jos kerta kaiken tarpeellisen voi saada yhdestä kaupasta?!? Oulussa lihakauppa on viiden kilometrin päässä keskustasta itään, leipomo keskustasta kolme kilometriä etelään ja erillistä maito- tai juustokauppaa ei ole. Vaikka suloiset pienet kivijalkakaupat olisivatkin kylki kyljessä pitäisi olla aikaa ja viitseliäisyyttä niissä kiertää. Markettirintaliivit ovat ajaneet asiansa ja nykyään Citymarketeissa on kahvilatkin eli ihan koko huvin voi saada onnistuneesti yhdellä lipukkeella.
Kivijalkaliikkeissä minua viehättää niiden tunnelma ja hallittavissa oleva koko. Tykkään myös pienistä päiväkodeista, kouluista ja taloyhtiöistä eivätkä kaupat ole siis poikkeus. Pieni paikka tuntuu asiakkaan näkökulmasta toimivammalta kuin iso; minut huomataan kun astun kauppaan, saan palvelua ihmiseltä joka oikeasti tuntee tuotteensa, tavarat on kauniisti esillä ja tunnelma mukava. Ovathan kahvilatkin usein ihanan pieniä ja tunnelmallisia niin miksi ei ruokakaupatkin voisi olla? Ilokseni K-kaupat ovat viimeaikoina panostaneet juuri viihtyvyyteen ja kauniiseen esillepanoon eivätkä suuretkaan cittarit tunnu enää suurilta. Kun kaupassa on samat tutut työntekijät ja alueen ihmisten mieltymykset valmiina hyllyssä, saa minut ainakin sidottua kanta-asiakkaaksi. Taidan olla juuri sitä kohderyhmää, johon "kauppias hoitaa homman"-slogan uppoaa kuin jätski nyt tuossa lapsen suuhun.
Kompromissini tällä hetkellä on siis suosia kotoisia citymarketteja ja hyödyntää suloisia kivijalkaliikkeitä silloin kun satun niiden lähettyvillä olemaan. Käymme kerran viikossa isossa marketissa autolla ruokaostoksilla ja täydennämme maitovarastoja lähistöllä olevista pikkukaupoista iltalenkin yhteydessä. Vaikka en kivijalkaliikkeissä suurimpia ruokaostoksia teekään haluan asua lähempänä keskustan pikkukauppoja kuin isoa markettia. Jostain syystä pelkkä pienten kauppojen läheisyys tuo kummallisesti jonkinlaista turvaa. Kun aiemmin asuimme lähiössä marketin vieressä kapeni elinpiirini hyvin pieneksi: äitiyslomalla ollessani pyöriskelin lähinnä kilometrin säteellä ja se tuntuu minusta kamalan surulliselta. Nyt keskustassa asuessamme on viikottainen kulkusäteeni vähintäänkin triplat edellisestä.
Kivointa keskustassa asuessa on ruokakauppojen ja muunkin tarjonnan suhteen vaihtoehtojen suuri määrä: kävelymatkan päästä meiltä löytyy pikkuinen Siwa, iso Citymarket, kolkompi Prisma, pari sopivan ihanaa K-markettia ja Salea sekä uusi upea Sokoksen Herkku. Järkyttävän kokoiset ja näköiset megamarketit jyräävät ja tunnenkin lähinnä liiskautuvani niiden alle näkymättömiin. Onneksi ihania, pieniä, ihmiset yksilöinä huomioivia putiikkeja on vielä olemassa meitä arjen luksusta himoavia, huomionhakuisia ja aina oikeassa olevia asiakkaita varten.
Missä sinä tykkäät käydä ruokaostoksilla ja miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti