keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Opas kiinteistövälittäjän valintaan

Olen kolme kertaa ollut valitsemassa asunnolle välittäjää.

Ensimmäisellä kerralla valitsin välittäjän myymään rakkaan lapsuudenkotini. Otin yhteyttä suurimpiin välitysfirmoihin eli Huoneistokeskukseen ja Kiinteistömaailmaan. Tuolloin välittäjäksi valikoitui reippaan olemuksen ja rehellisen arvion vuoksi Kiinteistömaailman Jarmo, joka osoittautuikin oivaksi valinnaksi nopeasti saadun hyvän tarjouksen vuoksi.

Toisellla kerralla valitsin välittäjän rivitalomme myyntiin. Vaikka Kiinteistömaailmalta olikin hyvät kokemukset, halusin kokeilla upeilla esittelykuvillaan minut hurmannutta Alku LKV-kiinteistövälitysfirmaa. Ihana ja iloinen Anne Keinänen myi rivarimme kahdessa viikossa.

*:
kuva:pinterest

Tässä vinkkini välittäjän valintaan:

1. Välittäjänä välittävä tyyppi. Ei siis mikään valittava luimu. Mielestäni on erittäin tärkeää kenet valitsee omaa asuntoaan esittelemään. Hyvä välittäjä huomio jokaisen asuntonäyttöön tulleen ja esittelee asunnon samalla tavalla sekä puuhkarouvalle että tuulipukumummolle. Hyvä välittäjä on avoin, ystävällinen, kohtelias, huumorintajuinen ja rehellinen. Minusta välittäjän tärkein piirre on välittäjä itse. Valitse sellainen välittäjä, joka tuntuu itsestäsi kivalta ja luotettavalta; asuntosi ostaa todennäköisesti tyyppi jolla on sama maku sekä asuntosi että valitsemasi välittäjän suhteen.

2. Hyvät kuvat. Edustavat kuvat houkuttelevat asuntonäyttöön potentiaalisia ostajia. Myös asunnon pohjapiirros on tärkeä! Kuvia on hyvä olla joka huoneesta.

3. Aggressiivinen myynti. Kun asunto laitetaan myyntiin halutaan se useimmiten kaupaksi mahdollisimman pian. Isommat yritykset pystyvät pitämään asunnon yleisesittelyitä joka viikonloppu ja yksityisesittelyitäkin tarvittaessa. Välittäjän ja välitystoimiston pitäisi käyttää kaikki rahkeensa asunnon myymiseksi ensimmäisen myyntikuukauden aikana.

Mitä välitysfirmoja ja tyyppejä te suosittelisitte?

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Asuinalueena Kalasatama

Hauki on kala.

#fish #illustration:
kuva:pinterest

"Olin kymmenen kun halusin koiran – ja sain akvaarion! Hirveä monni pelotteli sekä minua että akvaarion pikkukaloja, jotka pomppivat hädissään huoneeni lattialle sätkimään jättäen minuun sellaisen fobian että KALAsatama ei kuulosta ihanalta."

Lue lisää:

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Mä oon sun fani!

En ole koskaan oikein fanittanut mitään. Nuorena tykkäsin kyllä Spaissareista, mutta silloinkin ihan vaan tykkäsin niistä, en fanittanut.

Nyt olen välillä niin huikeissa superfiiliksissä asunnoista, taloista ja arkkitehtuurista, että tätä voisi kutsua jo ihan oikeaksi fanittamiseksi! Eikö?! Haluaisin vuorata seinät jugendtalojen kuvilla, tapetoida kaapit kaupunkikaavoituksilla ja kehystää kauneimmat, tylsyvällä lyijykynällä piirretyt rintamiestalojen pohjapiirrustukset seiniä koristamaan. Voiko taloille kiljua hysteerisesti? Tai pyytää arkkitehdiltä nimmarin?


Muistan kaikki tärkeät vuosiluvut ja tapahtumatkin sen mukaan missä milloinkin asuimme: vuokrakaksiossa menimme kihloihin, vuokrarivarissa meistä tuli aviopari, kesätyöasuntoon syntyi esikoinen ja ensimmäiseen oikeaan kotiin kuopus.

Jokainen kotini on ollut kuin sielullinen yksilö; ystävä, jolla on oma luonne, persoona, heikkoudet ja vahvuudet. Lapsuuteni rivitalosta muuttaessamme annoin tiiliseinälle jäähyväispusun. Tyhjennettyämme lapsuuteni omakotitalon halasin terassin pylvästä ja jätin kyynelehtien haikeat hyvästit hyvin palvelleelle kodille. Turun yksiötä tervehdin aina kun nähdään, samoin Oulun kaksiota. Nykyisen kotimme julkisivua silittelen myötätuntoisesti ja pyytelen anteeksi kun tykkään enemmän vanhemmista taloista.

Mitäs sitten jos joskus asetumme johonkin? Onko elämä yhtä harmaata massaa kun en voi linkittää elämäntapahtumia muuttojen ja vaihtuvien asuntojen jatkuvaan janaan? 


Keep moving - that´s the way of life?!

torstai 14. heinäkuuta 2016

Puutaloidylliä Turussa

Kävin eilen kampaajalla ja puhuttiin taas asumisesta, taloista, Helsingistä ja Oulusta. Ihana suortuvieni silittäjä on asunut ympäri maailmaa, mutta on jokunen aika sitten palannut Ouluun ja asettunut itseäänkin suloisempaan puutaloon.

Olen nyt kesän aikana pohtinut vakavammin tätä meidän kotikaupungin etsintää. Halutaanko me oikeasti Helsinkiin? Haluanko oikeasti asua aina kerrostalossa?


Olen välillä salaa kaikilta haaveillut Ouluun jäämisestäkin, vaikka se tuntuisikin jonkinlaiselta elämän tuhlaamiselta. Vaikka Oulu on kaikin puolin ihana, haluan täältä pois. En ole itse valinnut tätä kaupunkia ja lähdinkin kerran jo maailmalle (Turkuun) palatakseni vuoden seikkailun jälkeen maitojunalla takaisin kotiin seuraamaan sairaankivaa saattohoitoa. Hoito on loppunut jo aikoja sitten ja olen nyt valmis jättämään Oulun. Olen aikuinen, saan valita missä asun ja en asu kyllä Oulussa enää yhtään pitempään kuin on pakko! Olkoonkin joku kolmenkympin kriisi ja angstaus tämä, ihan sama.

Kampaajani puutaloudyllistä innostuneena pistin Etuoven hakuun puutalo-osake, koko maa ja hae! Eteeni avautui pitkä lista toinen toistaan söpömpiä koteja. Ehdotin miehelle jos muutettaisiin vaan sinne mistä löytyy ihanin talo!


Varsinkin Turussa oli ihania puutaloja aivan keskustan tuntumassa ja lähes Oulun hinnoilla! Rakastan Turkua, mutta olen aina ajatellut sen olevan kaukana ja hankalien kulkuyhteyksien päässä, jollain lailla eristyksissä kaikesta. Kirjoitettuani nyt parin kuukauden ajan Etuoveen Helsingin asuinalueista, olen päässyt hyvin kärryille Helsingin asuntotarjonnasta ja hinnoista: ihania taloja, ei niin ihania hintoja. Turussa sekä talot että hinnat ovat kohdillaan ja saisimmekin puutalon vaikka ihan keskustasta! Mutta muutettaisko me oikeasti Turkuun ja hylättäis Helsinki? 

Turku on tosi kaunis. Se tuntuu kodilta ja minulla on sinne ikävä. Siellä ei kuitenkaan ole yhtään ystävää tai perhetuttua, vain muutama miehen opiskelukaveri ja pari minun exää. Miten ja mistä kolmikymppisenä löytää omanikäisiä kavereita? Ehkä hiekkalaatikolta, tanssitunnilta tai baarista? Onko olemassa mitään ystävätinderiä?

Antakaahan entiset ja nykyiset Turkulaiset kommentteja minkälaista Turun keskustan tuntumassa on asua lapsiperheenä! Saattaa olla, että tämä perhe muuttaa sittenkin Turkuun!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Asuinalueena Punavuori


" Tää Ullis olis niinku äiti ja tää Kallio isi. Ja nää ois tosi rakastuneita ja sitten ne sais semmosen punaposkisen tytön, josta tulis vaikka Punavuori. Se tyttö jäis siihen äitin viereen asumaan, mutta ei liian lähelle ja sitten se kirjottelis pitkiä kirjeitä isille, jotka se sitten laittais sellasiin vihreisiin pulloihin, joissa on pitkä kaula ja sulkis ne kunnolla ja laittais pullopostia siihen Töölölahteen, missä on niitä ankkoja."

                                    - Anna, 5 vuotta

Tsekkaa Etuovi.com: Pikkuperheen Punavuori!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Omakotitaloon?

Koiravanhuksemme oli pissannut yöllä sisälle. Kivakiva. Yllättävästi ensimmäinen ajatus länttiä mittaillessani oli, että asuisimmepa rivitalossa jotta voisin yläosattomissa päästää koiran ovenraosta ulos pissalle vaikka keskellä yötä.


Olen piiitkästä aikaa katsellut omakoti- ja rivitaloja: Oulusta Karjasillalta, Pikisaaresta ja Raksilasta sekä Helsingistä Käpylästä, Pakilasta ja Lauttasaaresta. Huoh. Juuri kun pääsin sanomasta, että parveke riittää, minun pihani on kukkaruukussa ja haluan nähdä korkealta kauas.

Onkohan se tämä kesä, joka huijaa haluamaan oman pihan? Onkohan se tämä hirveä, toisiaan kiusaavien sisarusten jokailtainen nukutusrumba, joka on ajanut haavelemaan neliöstä? Ohjaako meidän asunnon valintaa nimenomaan laiskuus ja mukavuudenhalu?

Onneksi on aikaa vielä mietiskellä mitä halutaan ja mihin asetutaan. Ja eihän mikään ratkaisu nyt niin lopullinen ole. Vaikka ei sitä ihan huvikseen parinkymmenentuhannen euron varainriistoveroja montaa kertaa elämässä maksele.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Parveke

Parvekkeet on kivoja. Tykkään, kun pääsee vähän ulos lukemaan kirjaa ja puhelemaan kukille. Meillä on lasitettu parveke, joka on käytössä huhtikuun alusta aina syyskuun loppuun. Puolen vuoden ajaksi 75 neliön kolmiomme laajenee viisi neliötä suuremmaksi neliöksi! Huikeaa! 




Nyt Etuovi.comin Punavuori juttua tehdessäni tajusin ihan kunnolla, että eihän niissä rakastamissani 1900-luvun alkupuolella rakennetuissa taloissa ole parvekkeita! Olen joskus aiemmin hajamielisesti miettinyt, että eihän sillä parvekkeella ole niin väliä, mutta kylläpäs on!!! Olen alkanut jopa miettiä, että voisin muuttaa pelkän lasitetun parvekkeen takia uudempaan taloon! Ehtona olisi kuitenkin se, että asunto olisi tunnelmallisella aluella, jossa olisi enimmäkseen kauniita vanhoja taloja mieluiten vielä meidän näköaloja kaunistuttamassa.



Haettiin torista viikko sitten parvekkeelle sänky ja voi että siellä on nyt ihana loikoilla! Nyt se on valmis; meidän keidas, costarica, kasvihuone ja viidakko! Toivotaan paljon aurinkoisia lokoilupäiviä, vaikka lasitettu parvekkeemme on kaatosateellakin käytössä tunnelmallisena lukunurkkana ja viininsiemailupaikkana. 



sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Keltanokka Kalliossa


Kalliolle, kukkulalle Rakennan minä majani Tule, tule tyttö nuori Jakamaan se mun kanssani Jollen minä sinua saa Niin lähden täältä kauas pois Muille maille vierahille Etten sua nähdä vois

Rakkausvloggaus

Opettelen vielä enkä osannut laittaa videota blogiin eli tässä linkki juubituubiin:



Rattoisaa iltaa!


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kesäloma!

Kyllä Suomi on niin kaunis maa! Kesälomareissulla käytiin Kokkolassa, pysähdyttiin Närpiössä, yövyttiin Turussa, moikattiin muumeja Naantalissa ja juhlittiin juhannusta Helsingissä.

Oulu
Turku
Turku
Naantali
Muumilaakso
Uimakoppi

Helsingissä yövyimme Lauttasaaren Vattuniemessä. Mielenkiintoinen kokemus ja hyvä kun käytiin. Alue tuntuu jakavan ihmiset vahvasti kahteen ryhmään: toiset rakastavat Lauttasaarta kun toiset eivät muuttaisi sinne koskaan. Taidan lukeutua nyt parin päivän kokemuksella jälkimmäiseen porukkaan.

Lauttasaaren Vattuniemenkatu
Lauttasaaren Merikylpylänpuisto, ranta ja Kanadanhanhet

Lauttasaaren talot olivat vanhaa Lauttasaarta lukuunottamatta rumia ja varsinkin Vattuniemessä oli kamalia matalia rakennuksia, joista tuli epämiellyttävä tunne, että asumme jossain hylätyllä tehdasalueella! Rannat olivat täynnä kakkaa ja kanadanhanhia eikä sopivaa piknikpaikkaa löytynytkään merinäköalalla vaikka saaressa oltiin! Hyytävän kylmä tuuli ulisi korvissa ja kaipasin pipoa vaikka lämpöasteita oli yli 20. Saari oli pienempi mitä olin kuvitellut ja vehreyttä sekä puistoja oli paljon vähemmän kuin luulin. Yleisvaikutelma oli suoraan sanottuna huono ja koko alue tuntui yliarvostetulta. 

Lauttasaaren Lahnalahdenpuistossa piknikillä 

Toki Lauttasaari oli myös kaunis ja ymmärrän heitä, jotka siihen rakastuvat. Rantareitit, meri, kalliot, mökit ja metsät ovat tietenkin upeita. Jos harrastaisin intohimoisesti veneilyä ostaisin Lauttasaaresta ehdottomasti pikkuisen kesämökin ja seilaisin saarta ympäri huivi hulmuten koko kesän! Onnekseni en ole vielä hurahtanut siihen - liian kalliissa purkissa keskellä ulappaa kyykkimiseen - jota myös veneilyksi kutsutaan. 

Veneitä Vattunokassa
Purjeentekijänkujan upeat meren päälle rakennetut asunnot
Lauttasaaren tunnelmallisia metsäreittejä

Tällä Helsingin reissulla tutustuimme poikkeuksellisesti lähialueen lisäksi myös muuhun Helsinkiin! Vietimme koko lauantai-iltapäivän ekologisesti autonratissa kaupunkia ristiin rastiin kierrellen. Ajelimme Lauttasaaresta siltoja pitkin Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta Munkkiniemeen, josta Huopalahden kautta Käpylään. Käpylästä ajauduttiin ihan uusille huudeille Kumpulaan, Toukolaan ja Arabianrantaan, josta päädyttiin Vallilaan. Sieltä kaarrettiin Kallioon, sillan yli Kruunuhakaan ja Katajannokalle. Lopuksi mentiin rantatietä Ullanlinnan ja Ruoholahden kautta takaisin Lauttasaareen käydäksemme koko reissun iltapalapöydässä uudestaan läpi.

Silta Kaskisaaresta Lehtisaareen

Tunnelmallinen Hollantilaisenkatu Munkkiniemessä
Munkkiniemen kahvila Laajalahden rannalla
Laajalahden ranta
Vaikuttava Tammitie Munkkiniemessä

Ihana, ihana, upea Helsinki... Helsingissä on niin monta puolta, sävyä ja muotoa että ihan hengästyttää. Miten voikaan yhteen kaupunkiin sulautua niin monenlaista kulkijaa, katua ja kerrostaloa?

Puutaloja Käpylässä

Lehti-ja Kuusisaari olivat yllätyksekseni täyttä maaseutua ja mökkipalstaa. Munkkiniemi oli kuin idyllinen pieni englantilaiskylä vanhoine tammineen kaikkineen. Ah. Huopalahti vaikutti tylsältä, mutta Käpylä oli aivan supersöpö! Kumpula, Toukola, Arabianranta ja Vallilla vaikuttivat kaikki kivoilta. Kallio on Kallio - siitä myöhemmin lisää Etuoven blogissa. Kruununhaka nyt on Kruununhaka. Katajanokka on kuin Kruunuhaka saaressa plus upea Luotsikatu. Ullanlinna on tietenkin aivan ihana. Ruoholahti on Ruoholahti.

Näkymä Katajanokan Laivastonkadulta 
Laivastonkatu
Oli erittäin valaiseva kesäloma, joka kuitenkin sekotti taas pääni: Haluan Munkkiniemeen! Haluan Käpylään! Haluan pikkuisen punaisen puutalon ja omenapuun! Tai keltaisen kivitalon Tammitieltä! Vai olisikohan Toukola kiva paikka? Onko Ullanlinna sittenkään lapsiperheelle sopiva? Vai muutetaanko Kokkolan vanhaan kaupunkiin? Tai tomaattipitäjä Närpekseen? Vai ihanaan tuttuun ja turvalliseen Turkuun? 

Matkalla takaisin kotiin