Ei siis saatu taloa. Ei voi mitään. Pitää unohtaa se. Kylmästi vaan eteenpäin. Nenä pystyyn, vähän lisää huulipunaa ja menoksi. Tulihan tämä nyt muutenkin ihan liian äkkiä. Ehkä näin on hyvä.
Laitoin itku silmässä kiinteistövälittäjälle viestiä, että ei pystytä enempää tarjoamaan. Lisäsin loppuun rehellisen pyynnön, mutta myös manipulaatiovälineeksi tarkoitetun lauseen: pidäthän huolen siitä, että talo päätyy asukkaille, jotka osaavat arvostaa sitä ja sen upeaa historiaa.
Ansa viritetty ja kukat kerätty. Nyt kurkistelen toivomuskaivoon josko sieltä heijastuisi rakkaan taloni kuva vaikka ennuste onkin huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti