sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Autottomuuden syy nro 1.

Kirjoittelin aiemmin siitä, kuinka vaihdoimme auton laatikkopyörään, taksiin ja jalkoihin. Tärkein toimintaan johtanut syy oli raha.

old car, old house, beautiful colors:
Kallis koriste, kuva:John Barclay

Nykyään kun mieheni työmatka on kilometrin mittainen on auto ollut taloyhtiön pihassa lähinnä koristeena. Hyvältähän se siinä näytti, mutta paremmalta näyttää fiksua päätöstämme symboloiva tyhjä parkkiruutu.

Auton pitäminen on yllättävän kallista. Kun ynnää yhteen auton verot, vakuutusmaksut, korjaukset, huollot, katsastukset, renkaanvaihdot, parkkimaksut, parkkisakot, nopeussakot ja mitkävielä (??) saa loppusummaksi ennen bensakuluja jo sievoisen setelikasan. Tähän kun vielä lisätään auton vuosittainen arvonalenema on ahdistus valmis: näin paljonko käytän rahaa tähän? Miksi?

Nyt kun auto on myyty olen hyvällä omatunnolla suunnannut rahahanat muualle: olen ostanut osakkeita, hankkinut kauan himoitsemani takin ja haalinut huonekaluja. Näiden ostosten arvo kestää tai parhaimmassa tapauksessa jopa nousee. Ehkä.







keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Omakotitaloahdistus

Nyt alkoi ahdistaa tämä omakotitalohomma eikä olla vielä edes muutettu... 

Mitä jos talo onkin umpimätä? Miten kestän, kun ikkunasta ei näy yöllä takseja? Miten pärjään, kun en voi enää kävellä keskustaan? Ovatko naapurit kivoja? Miten toteutuu yhteisöllisyys ja jakamistalous omakotitaloalueella? Jaksanko hoitaa isoa taloa? Osaanko? Mitä jos murtovaras iskee? Tai tulipalo? Oppiiko koira tontin rajat? Entä lapset? Entä minä? 


Mitä hittoa me on menty tekemään... tulee niin ikävä tätä keskustaelämää. Taidan kaivautua kaivon kautta hetkeksi Kiinaan...

perjantai 7. lokakuuta 2016

Loppuelämänkoti

Olen aina vierastanut sanaa "loppuelämänkoti". Loppu on aina niin lopullista ja sitovaa, että ajatus siitä että viettäisimme koko loppuelämämme jossain on tuntunut äärettömän ahdistavalta.

Ensimmäisessä uuden rintamamiestalomme asuntonäytössä puhelin kiinteistövälittäjälle kuinka tämä talo tulisi olemaan vain lastenkasvatuskeskus. Lasten aikuistuttua sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua lähtisimme samantien Helsinkiin tai ulkomaille. 

Kiinteistövälittäjä nyökytteli hiljaa ja katseli keskittyneesti kun haltioituneina narisuttelimme vanhan talon lattiaa. Lähtiessämme kiinteistövälittäjä lausui maagisen lauseen: hän varoitti vakavasti, että jos ostamme talon emme todennäköisesti haluaisi luopua siitä enää koskaan. 

Crepuscular Rays - One of the most spectacular views we get here on earth is the light show of crepuscular rays. These are sun rays or sunlight that has been scattered by particles in the atmosphere. Most often it is water, dust or smoke. Light is not visible so it takes some form of contaminant in the air to produce the ray effect.:

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen sitä mieltä, että olen valmis asettumaan. Juuri tässä kaupungissa ja tässä talossa, juuri tällä alueella ja tässä pihassa haluan kasvattaa lapset ja lapsenlapset, tehdä purkeittain omenahilloa ja harmaantua kilpaa mieheni kanssa. 

Paikalle asettuminen ja pysyvyys tuntuu mukavalta ajatukselta; tähän me rakennamme elämämme, pala palalta. Tähän me jäämme, emmekä luovu talosta koskaan. Kyllä kiinteistövälittäjillä on erikoisia kykyjä tietää tuleva!

Loppuelämästä ei silti kuitenkaan aina tiedä; suunnitelmat saattavat muuttua ja elämä viedä menojaan. En välttämättä asu tässä talossa aina, vaikka niin nyt haluaisinkin ajatella. Yksi loppuelämänkoti minulla on kuitenkin tiedossa: koti on taivaassa, pilvilinnojen tuolla puolen, kauniissa paikassa, jonne taas yksi tärkeä ihminen liian aikaisin lähti. 

torstai 6. lokakuuta 2016

Miksi omakotitalo?

Olen ollut jo monta vuotta vannoutunut kerrostaloihminen. Blogiteksteissäni olen ylistänyt kerrostaloelämän huolettomuutta, yhteisöllisyyttä, ihania naapureita, upeita maisemia ja keskustan läheisyyttä.
Sitten menimme ja ostimme omakotitalon. Miksi?
Kun kesällä katselin hymyilevää koiraa ja kiljuvia lapsia juoksentelemassa mummoni rintamiestalon pihalla, palanen minusta murtui päästäen kuitenkin kauniin helähdyksen hajotessaan; minun on päästettävä irti itsekkäästä halusta asua huolettomasti keskustan kerrostalossa ja tarjottava rakkaimmilleni parasta mitä voin.
Nyt parhaalta tuntuu
  • pieni ja turvallinen Oulu, kaikki tarvittava nyt  ja tulevaisuudessa pyöräilymatkan päässä
  • piha, johon lapset ja koira on helppo ja turvallinen päästää yksinäänkin
  • piha, jossa riittää yhteistä tekemistä sisällä nököttämisen tai aina johonkin lähtemisen sijaan
  • piha, sen omenapuu, marjapensaat sekä kompostoinnin ihme
  • piha!!!
  • vaikea myöntää, mutta: tuplaantuneet neliöt tuntuvat kivalta, kun lapsilla tilaa riehua sisälläkin

Kahden lapsen äidiksi tultuani olen huomannut, etten jaksa kulkea kaiken maailman kekkereissä ja osallistua jokaiseen viikonlopputapahtumaan niin paljon kuin yhden lapsen äitinä jaksoin. Kerrostalossa asuessa ulos pitää aina lähtemällä lähteä, kun omakotitalossa voi aukasta vain oven ja toivottaa kivoja leikkejä. Omakotitalossa voin myös piiloutua omien sekavien ajatusteni kera hiljaiseen kellariin tekemään jotain tärkeää.

Mitä vääjäämättömämmältä omakotitaloon muuttaminen alkoi näyttää sitä enemmän aloin ajatukseen omasta talosta ja pihasta rakastua. Ja mitä enemmän aloin taivutella itseäni jäämään Ouluun sitä enemmän kaupunki alkoi minua vetää luokseen kuin aurinko kukkiaan konsanaan - ah.

Jännää tämä elämä, kun ehdottoman vannoutuneesta kerrostalokiipijästä kuoriutuukin omakotitalollinen.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Millaista kotonasi oikeasti on?

Tämän päivän (2.10.2016) sunnuntaiherkkukakkuhesarissa oli taas läjäkaupalla hyviä juttuja asumisesta. Hykerryttävin homma oli kysely, jossa selvitetään, miten suomalaiset kotonaan elävät.

Kuva: Valokuvataiteilijoiden liitto; Arjen kuvia

Minua on aina kiinnostanut toisten kodit: joku arvostaa suurta saunaa, toinen haluaa ehdottomasti autotallin ja kolmas innostuu valtavista ikkunoista. Toisilla on ihan valtavasti tavaraa ja toisilla ei. Joillakin telkkari on paraatipaikalla kun joillakin sitä ei ole ollenkaan! Miksi?

Miten me vietämme aikaa kotona? Mistä nautimme? Mitä inhoamme? Mihin sijoittaisimme 10 ylimääräistä neliötä? Minkälaisia rutiineja meillä on? Vältteletkö vai halailetko naapureitasi?

Käy täyttämässä nopea kysely Hesarin sivuilla ja katsotaan mitä me suomalaiset arvostamme:

KOTIKYSELY

"Kyselyllä selvitetään, miten suomalaiset kotona elävät. Tuloksista on apua, kun tehdään kotiin liittyviä poliittisia päätöksiä, joiden pitäisi lisätä ihmisten hyvinvointia. Saatua tietoa voidaan käyttää myös parempien asuntojen suunnitteluun.
Tutkimusta tekevät sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ja sosiologi, YTT Jenni Berlin Tampereen yliopistosta, arkkitehti Anne Tervo Aalto-yliopistosta sekä erityisasiantuntija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta."  - Helsingin sanomat