perjantai 18. marraskuuta 2016

Talokaupoilla: hometalo vai muuten vaan huono?

Sain blogihistoriani ensimmäisen postaustoiveen ja kylläpäs on nyt tärkeä olo. Muchas gracias mi amigo!

Aloin hahmotella juttua omakotitalon etsinnästä - siitä miinakentillä harhailusta - kun tarkoitus olisi löytää terve ja kestävä koti ilman räjäytysvaaraa. Olen listannut alle mielestäni tärkeitä ja huomionarvoisia juttuja mitä kannattaa tehdä tai ottaa huomioon taloa etsiessä ja sitä ostaessa. Lisää kommenttiboksiin omat vinkkisi hometalon -tai muuten vaan huonon talon- tunnistamiseen!


1. Tiedonkeruu


kuva: viisu.fi

- Selvitä mihin olet laittamassa enemmän rahaa kuin mihinkään ikinä: Miten talo rakennetaan? Mistä osasista talo koostuu? Mikä on yläpohja, sokkeli tai kattotuoli? Mitä tarkoittaa painovoimainen ilmanvaihto tai tulovesijärjestelmä?

- Kertaa peruskoulun fysiikka, kemia ja biologia: Mitkä olivatkaan veden eri olomuodot? Mitä tarkoittaa hengittävä materiaali? Miksi muoviin kääritty puu homehtuu? Mikä viihtyy lämpimässä ja kosteassa? Mikä on ruoste ja miten se syntyy?




2. Ensimmäinen asuntonäyttö: fiilistely

A colorful residence in the historic Adobe Row district, Tucson Arizona:

- Jos talo tuntuu heti ihanalta, älä lyö rahoja samantien tiskiin vaan mene hyvin nukutun yön jälkeen yksityisnäyttöön.

- Jos talo tuntuu ihan kivalta, mutta moni asia vaivaa anna talolle silti mahdollisuus ja mene hyvin nukutun yön jälkeen yksityisnäyttöön

- Jos talo on ihan kamala eikä tunnu ollenkaan omalta, unohda se ja jatka etsintää. Älä tyydy mihin tahansa.

3. Toinen asuntonäyttö: kyyläys


Kuvahaun tulos haulle blondin kosto

- Haistele, (maistele), tutki, hutki, revi! Tunge sormesi reikiin ja väleihin ja siirtele huonekaluja. Ole niin röyhkeä kuin uskallat. Kysy kuitenkin aina lupa ennen kuin alat kiskoa villoja varaston seinistä ja anna sitten hälytyskellojen rauhassa soida jos lupaa ei heru. Ole ylitsevuotavan epäluuloinen: onko kellari maalattu homeen ja hirveän hajun peittämiseksi vai vaan ystävällisenä eleenä seuraavia asukkaita varten?

- Vaadi edes jonkinlaiset dokumentit remonteistä: milloin tehty, kuka tehnyt, miksi tehty, millä materiaaleilla tehty? Onko remonteista valokuvia, kuitteja tms?

- Jos tarve vaatii esitä tyhmää ja kysy kaikki mitä mieleen tulee. Vaadi selkeät vastaukset, jotka sinä oikeasti ymmärrät. Tätä supertärkeää vaatimisen ja kysymisen taitoa kannattaa harjoitella kotona katsomalla vaikka laatuleffa Blondin kosto

- Älä usko kaikkea mitä kiinteistövälittäjät sanovat, he eivät ole talonrakentajia vaan valitettavasti vain niiden myyjiä

- Jos mahdollista, pyydä päästä juttelemaan talonomistajan kanssa kasvotusten talon vaiheista ja historiasta

4. Kolmas asuntonäyttö: kuntokartoitus

hometaloa
kuva: jocka.fi

- Vaikka kuinka olisit talonrakentaja ota asuntonäyttöön mukaan toinen silmäpari: kaksi näkee kaksin verroin paremmin ja monta kertaa enemmän. Meillä kuntokartoituksessa oli mukana minä, mieheni ja omaa hirsitaloaan kunnostava rakennuskonservaattoriystävämme.

- Palkkaa mukaan joku sinun tyyppisiä taloja kunnostanut ja rakentanut ammattilainen. Meillä oli mukana "pakollisena" kuntotarkastajana rintamamiestaloja 40 vuotta rakentanut rakennusinsinööri. Kolmen tunnin täydellinen rakenteisiin kajoamaton tarkastus maksoi 50 euroa. Mielestäni on ihan turha maksaa tarkastuksesta paria sataa enempää ellei tarkastaja anna katselmukselleen täydellistä takuuta ja ota vastuuta virheistä.

5. Tarjous ja kaupat

...now where have I seen stone pillars exactly like this before...?...lol!:

- Jos talo tuntuu omalta ja sijainti on mielestäsi hyvä, laske rahasi vielä kerran ennen tarjouksen tekoa: riittääkö rahat? Jääkö edes vähän remontti/muutto/sisustus/pahan päivän vara-rahaa? Jos ei niin onko taloa pakko ostaa juuri nyt?

- Tarjous on muutakin kuin rahojen tarjoamista myyjälle; esittele myyjälle tai kiinteistövälittäjälle itsesi ja perheesi, luo myyjälle mielikuva teistä uusina asukkaina, lupaa pitää talosta huolta ja kehu kaunista kotia. Älä kuitenkaan alennu valehtelemaan. Lue miten me saimme talomme vaikka tarjous ensin hylättiin: Talotaikoja

Onnea talokaupoille!

torstai 10. marraskuuta 2016

Muuttamisen riemu


"Minä pakkaan ja taapero purkaa. Minä siivoan ja kolmivuotias sotkee. Minä selitän ja mies ei kuuntele. Minä yritän tässä muuttaa!!!"

Näissä fiiliksissä mentiin viime viikko. Muuttaminen on yhtä aikaa rasittavaa ja hauskaa, iloista ja haikeaa.

Hesarissa oli osuvasti pari viikkoa siiten Anna-Stina Nykäsen kirjoittama juttu tutkija Veeran Kinnusen väitöskirjatyöstä, joka käsittelee muuttamista ja sen ihmisissä aiheuttamaa tunnemylläkkää: Tarviiko meidän luopua jostain? Mitä saadaan tilalle? Mitä otetaan mukaan uuteen kotiin ja miksi?

Muuttaessa totaalinen antimaterialistikin pakkaa elämänsä laatikoihin. Pakatessa tavaran arvon tajuaa, kun riisuttu koti ei enää tunnukaan kodilta vaan vain asunnolta. Aina sanotaan, että ihmiset tekevät kodin ja plaaplaaplaa mutta kyllä se vaan on niin että ne omat verhot seinässä ja posliinimuumitalot hyllyssä tekevät kodista kodin.

Muuttaessa rakennetaan kuvaa uudesta elämästä uudessa kodissa ja pohditaan minkälainen olisi meidän ihannetulevaisuus. Toivon, että uudessa kodissa saamme viettää yhtä onnellista ja ihanan tavallista elämää kuin edellisessä kodissa. Tavaroiden suhteen ihannetulevaisuudesta puuttuu lastulevykirjahyllyt ja muoviset leikkuulaudat.


Artikkelissa oli mukana muuttajan huoneentaulu, joka karsimista lukuunottamatta kuvasi melko hyvin meidän muuttoa: 


- Alku: Alussa oli kiva suunnitella ja fiilistellä muuttoa: "nuo tavarat tulee siihen uuteen olkkariin ja pitäisikö hankkia makuuhuoneeseen yöpöydät?" Löysin hukassa olleen kattilankannen saunasta (!) ja katselin rauhassa vanhoja valokuvia. Muistelin miten ja miksi muutimme tänne, kuinka esikoinen oppi täällä puhumaan ja kuinka kuopus vuosi sitten kannettiin ovesta sisään juuri tähän kotiin. Ihanaa ja niin haikeaa. 

-Karsiminen: Kun takana on 10 muuttoa ja kun asunto on kahdella edelliskerralla aina vaan pienentynyt, tavaroiden karsimisvaihe jäi meillä kokonaan välistä. Jes!

- Kaaosvaihe: Olen aina ajatellut, että meillä on vähän tavaraa. Ei ole. Silti en heitä mitään roskiin. Suurin osa tavaroista päätyi uuteen kotiin. Pieni osa myytiin Torissa tai annettiin kierrätyseen.

- Karnevalistinen vaihe: Ihanat ystävät ja appivanhemmat auttoivat muutossa ja ilmassa oli ilon ja vapauden fiiliksiä. Karnevaalitunnelmaan päästiin kuitenkin lähinnä vain ironisessa mielessä kirosanojen lennellessä loputtomalta tuntuneen muuton edetessä: "en ##### muuta enää ikinä!"

- Asettuminen ja kotiutuminen: Tärkeät oman kodin merkit eli taulut ja rakkaat valokuvat ovat löytäneet paikkansa. Koristenorsut on nostettu ikkunalaudalle. Kotiutuminen on vielä vaiheessa kun vanha koira törmäilee oviin, luuhaa yöt talon ympäri ja miettii mihin onkaan taas joutunut...

Tämä oli nyt kyllä elämäni viimeinen muutto. Koti on täydellisen epätäydellinen, paikka ihana ja muuttaminen kamalaa. Vannon, että kukaan ei kanna täältä enää ikinä mitään mihinkään. Ainut poikkeus on se, kun minut pitää joskus kantaa täältä hautaan. Muualle en lähtisikään.